Multimedian ja virtuaalitodellisuuden käsitteistö ennen (ja nyt)

Sam Inkisen vuonna 1994 valmistunut pro gradu on tehty aiheesta Multimediaalinen viestintä ja virtuaalitodellisuus - johdatus käsitteistöön ja problematiikkaan. Tutkielman keskiössä on virtuaalitodellisuus jota tutkitaan sekä viestintätieteiden että mediatieteen näkökulmista. Lähtökohtana on perinteinen multimedian käsitys. Tutkielma on valmistunut pitkälti toistakymmentä vuotta sitten, mutta käsitteet ovat ajankohtaisia joskin niiden sisältö on ajan kuluessa hieman muuttunut. Käsittääkseni 90- luvun alku ja melkeinpä loppukin oli aikaa, jolloin moni teknologia tuli ja meni ja niiden mukana myös käsitteistö oli vakiintumatonta. Tästä näkökulmasta Inkisen tutkielma oli todennäköisesti verrattaen ajankohtainen ja koenkin, että multimediatekniikan saralla käsitteistö on edelleen jokseenkin turbulenssissa.

Nykyään 3D-elokuvat tekevät tuloaan valtavirtakulttuuriin ja tästä näkökulmasta näin yhteyden myös verkkomainontaan, joka sekin varmasti jossain vaiheessa tulee hyödyntämään immersiivistä eli katsojan tilanteeseen upottavaa teknologiaa. Tässä tutkielmassa käytetään termiä virtuaalitodellisuus (virtual reality, VR) yleisesti, joskin käsite kattaa laajemman otannan teknologioista ja toteutustavoista kuin tämän hetkinen 3D-elokuva. Inkinen yhdistää virtuaalitodellisuuden tietoverkkoihin ja interaktiivisuuteen. Nykyisin virtuaaliteknologiaa käytetään markkinointikeinona esimerkiksi virtuaalisissa asuntonäytöissä. Tutkielmassa on selkeä futurologinen painotus joka vuotaa myös tähän blogimerkintään.

Yleisesti katsottuna tutkielma on tehty kvalitatiivisen tutkimusperinteen mukaisesti ja on Inkisenkin omien sanojen mukaan "pehmeällä menetelmällä" toteutettu. Kuten mainittu, sisällön näkökulmina ovat viestintätieteet ja mediatiede. Näiden lisäksi tutkielmassa nojataan mm. filosofian, semiotiikan ja tietotekniikan alueisiin eli monitieteisyyttä on tarjolla. Yllättäen työssä ei mennä psykologiaan ja siinä erityisesti behaviorismiin, mikä tuntuu nykyään olevan enemmän esillä. Tutkielmassa tarkastellaan kriittisessä valossa 90-luvun multimediaviestinnän käsitteistöä ja teknologiaa ja niitä ympäröivää keskustelua. Pääasiallinen aineisto koostuu Inkisen aiemmin laatiman multimedian bibliografian pohjalle. Bibliografista Inkinen on valinnut pro graduun sopivimmat teokset. Aineistona on käytetty myös ekskursioiden sisältöä, mm. MIT:n MediaLabiin. Tutkielmassa todetaan, että 90-luvulla multimedian retoriikkaa on hallinnut tietotekniikkakeskeisyys, minkä voi todennäköisesti nähdä reflektiona teknologisesta kasvusta ja sisällön puutteesta. Mielestäni nykyään käsitteistö on lähentynyt sisältöä käyttäjän ehdoilla ja tämä onkin osittain se suuntaus, joka tutkielmassa mainitaan (tai mainittiin aikanaan) toivottavana kehityssuuntana. Multimedian käsitteistön virtaviistaistaminen on tärkeää, sillä myös virtuaalitodellisuus voi perustua esimerkiksi hyperlinkkien varaan toimivaan navigaatioon.

Tutkimuksen tuloksista puhuttaessa täytyy mainita, että tutkielman ajallisen sijoittumisen ansiosta siinä mainitaan vahvoja perusteita sille, että tietoverkot ovat riittävän laajalle levinneitä ja käytettyjä että virtuaalitodellisuus voitaisiin valjastaa yleiseen käyttöön. Tälläistä mainintaa ei ehkä tulisi vastaan nykyään tehdyssä alan tutkimuksessa.


Inkinen, Sam (1994). Multimediaalinen viestintä ja virtuaalitodellisuus - johdatus käsitteistöön ja problematiikkaan. Vaasa: Viestintätieteiden pro gradu -tutkielma.