Uusi media kuvailmaisun muuttajana

Uuden median tuotteiden tulee mukautua esittämisalustaansa ja kanavaansa. Historiallisesti elävän kuvan esittämisessä ei kuvaa olla jouduttu muokkaamaan yhtä moneen eri käyttötarkoitukseen. Myös online-mainonnassa kuvailmaisua suunniteltaessa on otettava huomioon kuvan koko, mittasuhteet ja muut päätelaitteen asettamat rajoitukset, kuten latausnopeus.

Artikkelissaan uuden median muotokieli: ruudun koko, näkökulman suhde ja digitekstuaalisuus (The Shape of New Media: Screen Space, Aspect Ratios, and Digitextuality) Harper Cossar esittelee, kuinka alunperin analogiselle laajakuvalla syntyneet esittämisen tavat ovat siirtyneet digitaalisiin esityskanaviin. Online mainonta, netti-pohjaiset elokuvasarjat, kuten myös Pixarin animaatioelokuvat ovat omaksuneet kuvailmaisun muotoja, kuten alkuperäisen kuva-alan jatkaminen mustalla palkilla (letterboxing).

Digitaalisen kulttuurin kuvailmaisuun on pyritty luomaan ratkaisuja, joiden avulla yhä valtavammaksi kasvavaa elävän kuvan määrää ja muotoja voidaan käsitellä ilman, että tekijöiden tavoittelema kuvailmaisu kärsii. Monissa ratkaisuissa kuitenkin osa laajakuvailmaisun esteettisyydestä on jäänyt uusien päätelaitteiden asettamien rajoitusten jalkoihin.

Lähtökohtaisesti kuva-alan kokoa muutteaessa ei luonnollisestikaan haluta muuttaa kuvan objektien suhteita, mikä aiheuttaisi epärealistisen vaikutelman. Tämä johti analogiosen kuvailmaisun ”letterboxaukseen”, kun 2.35:1 -suhteella kuvattuja elokuvia alettiin esittää televisiossa, jonka kuvasuhde on 4:3. Tämä sama periaate kuvasuhteiden luonnollisuudesta vallitsee edelleen uuden median esitysmuodoissa.

Animaatio-elokuvistaan tunnettu Pixar on lähtenyt ratkaisemaan tätä kuva-ilmaisullista ongelmaa kuva-alan leikkaamisella (colonization). Digitalisoitumisen alkuaikoina tuottajat tekivät useampia eri julkaisuja samasta tuotteesta, tarkoituksen mukaan. Pixarin ratkaisu on täysin digitekstuaalisessa kuva-alassa, jossa kuvan objekteilla ei ole pysyviä suhteita. Elokuvateatterissa nähty Pixar-elokuva ei tästä syystä ole kuvailmaisullisesti sama kuin kotivideolta katsottu. Objektit asetellaan kuvailmaisullisesti miellyttävään asemaan uudestaan uutta julkaisumuotoa varten.










Kuva Pixarin kuvan rajaamisesta

Uuden median tilan käytön ja kuvailmaisun kehitys ei kuitenkaan Cossarin mukaan tule päättymään digitekstuaalisuuteen. Hän näkee ilmaisun olevan liikkeessä kohti näkyvämpää transtekstuaalisuutta. Uuden median eri muodot, kuten online-mainonta keskustelevat tulevaisuudessa yhä enemmän muiden median muotojen kanssa myös kuvailmaisusta. Esimerkiksi tietokone pelien kuvailmaisu voi siirtyä myös muihin uuden median tuotteisiin. Esimerkiksi tietokonepelien kuvailmaisu voi siirtyä myös muihin uuden median tuotteisiin.


Cossar, Harper (2009). The Shape of New Media: Screen Space, Aspect Ratios, and Digitextuality. Julkaisussa: The Journal of Film and Video 61: 4: 2009. The Board of Trustees of the University of Illinois